Naurava mies

Naurava mies on ainoa, jolle annan rahaa Thamelin kaduilla. Setä on lähes albiino, kulkee kepin varassa tekojaloilla. Käsistä on jäljellä vain käsivarret. Roikkuva liian iso takki ja pipo päässä kesälläkin setä kulkee kädet "namaste" asennossa kiertelemässä turistilta toiselle. Aina nauraen ja hymyillen ja sanoen okay okay jos hänelle ei lanttia ole antaa. Ja kun setelin antaa avaa setä kädennystyröillään vähän kangaskassia jonne rahan pudottaa ja toteaa DAHL BHAT, eli tänään on illalla ruokaa luvassa. Naurava mies vaikuttaa aina tyytyväiseltä, sai rahaa tai ei. Aina hän jaksaa nauraa. Vasta pari päivää sitten kuulin tarinan nauravan miehen takaa. Hän oli ollut vaellusten vetäjä jo kauan kauan sitten. Jollain reissulla silloin nuorempana, oli kylmyys ja lumi yllättäneet ja hän oli paleltunut niin pahasti että niin jalat kuin kädetkin oli amputoitava. Ilmeisesti hänellä on ollut perhettä, lapsia, jotka hänestä nyt pyrkivät huolta pitämään mutta kovin rikas perhe ei ole ja niin naurava mies kerää itselleen ruoka rahaa kaduilta. Naurava mies on aina niin nauravainen, että kyllä minulta hänelle lantti liikenee. Vuosi sitten muistan ostaneeni hänelle kerran omeletin jonka jälkeen setä aina nauroi nähdessään minut ja sanoi omelet nami nami.