Junailua

Asemalla kay valtava kuhina, kuulutukset tiedottavat vaihtuneita laitureita ja juna-aikatauluja kolmella eri kielilla. Junia saapuu ja lahtee, ihmisia vaeltaa sisaan ja ulos. Kojuissa kiehuu tee, myydaan hedelmia ja pikkupurtavaa. Paivan lehden ja kirjan matkalukemiseksi saa toisaalta. Kylmaa vetta saa pullossa tai "puhdistettuna" hanasta. Kansa etsii oikeaa laituria, puna-asuiset kantajat kannattelevat rikkaiden matkaajien valtaisia pakaaseja paansa paalla ja sukkuloivat tungoksessa eteenpain.

Lattiat ovat tayttyneet istuskelevista joukoista matkalaukkujensa ymparoimina. On perheita, nuoria miehia, vanhempia naisia ja pariskuntia. Joku on paattanyt ottaa tirsatkin odotellessaan myohassa olevan junan lahtoa. Kaikki eivat ole edes varmoja paasevatko junaan. Lippujen jonotuslistalla lienee satojakin ihmisia ja joku onnellinen saattaa viime hetken peruutuksesta paasta viela kyytiin. Niinpa kun asemamestari saapuu pitkien paperiliuskojen kanssa tapahtuu ryhtys kun kansa pyrkii saamaan selville onko lahto jo tanaan vai vasta huomenna. Samaisesta listasta jo lipun omaavat voivat tarkistaa oman paikkansa tilan, onko se sama kuin lipussa lukee vai onko se kenties vaihdettu, syysta tai toisesta.

Juna saapuu ja alkaa uusi ryntays. Ne joilla on lippu halvimpaan luokkaan juoksevat kilvan jonoon. heilla ei ole paikkalippuja joten se joka on jonossa ensimmaisena paasee istumaan. Viimeinen paasee hattuhyllylle tahi kaytavalle. Nuo vaunut ovat taynna nuoria miehia ja satunnaisia naisia kuin sillipurkit koko 26 tunnin matkan. Rikkaimmat kansalaiset tallustavat hitaan varmasti seuraavina oleviin ilmastoituihin ikkunoilla varustettuihin vaunuihinsa. Ja (me) tavallinen kanssa etsii oikean paikan makuuvaunujen sinisilta kuluneilta nahkapenkeilta. Kasseja nostellaan ylapedeille ja tungetaan alapetien alle. Muutamia ihmettelijoita varmistelee muilta naiden paikkalippujen numeroa kunnes huomaavatkin olevansa vaunussa nelja vaikka paikka on vaunussa viisi. Miehet vaihtavat farkut verkkari housuun, soittavat puheluita kavereille. Naiset patistavat nuorempiaan hakemaan viela pari pulloa vetta ja paimentavat jalkikasvua. Ensimmaiset teen myyjat kumea aanisella chai chai huudolla alkavat kulkea pitkin kaytavia. Joku myy tuoksuvia kuumia kasvisnyyttejakin.

Juna toottaa, saattajat kiirehtivat ulos ja matka alkaa. Viima alkaa tuntua kasvoilla kun avoimen ikkunan kalterien valista tuuli paasee vihdoin kulkemaan. Maisemat vaihtuvat ja kaupungin kerrostalot vaihtuvat kaupungin laitamien slummien bambu seinaisiin, jatesakki katoilla vuorattuihin taloihin ja jossain vaiheessa maaseutuun. yhteista kaikille maisemille on se, etta radan vartta reunustavat valtaisat jatekasat kun ihanat junamatkustajat tunkevat kaiken roskan ulos ikkunoista. Sadekin alkaa vihmoa. Juna kulkee ja matka jatkuu.

Valilla kommitaan ylapetille vetamaan tirsat, valilla ostetaan ohikulkevilta myyjilta teeta ja naksuja. Ihmiset vaeltavat, juttelevat, tutkivat lehtiaan ja syovat. Valilla vauva itkee, valilla nuorten miesten keskustelu kay kiivaanakin. Joku nayttaa tayttavan sudokua ja toisilleen tuntemattomat perheen aidit jakanevat lapsenhoitovinkkeja. Juna on taynna elamaa, ja hiljenee vain pimeimpien tuntien ajaksi kun kaikki kayvat unille. Jo aamuviidelta ensimmaiset chhaiii chhhaiii huudot raikaavat ja kansa alkaa herailla hammaspesulle.

Ylivuorokauden matkaan ei mahdu suuria yllatyksia. Lopulta kello alkaa lahentya aikaa kun junan pitaisi saapua paateasemalleen. Hiuksia harjataan, sareja sidotaan tiukemmalle. Verkkarihousut katoavat takaisin matkalaukkuihin ja vaihtuvat siisteiksi kaupunkihousuiksi. Turvaketjut aukenevat ja kaikki ovat valmiina hyppaamaan ensimmaiset joukossa asemalaiturille. Perille paastiin.