Rajamuodollisuuksista

Jos bussilla matkustaminen Nepalissa on hullun hommaa, samaa voisi sanoa lentomatkustamisestakin. Vaikka lentäminen on niin eettisesti kuin taloudellisestikin arvelluttavaa, päädyin valitsemaan sen bussin sijaan tällä(kin) kertaa. Nepalin tilanne kun on aika epävarma ja epätasainen. Lippua varatessa maoistit vielä uhittelivat uusilla lakoilla jos ja jos tämä ja tämä ei toteudu joten lento tuntui varmimmalta keinolta poistua maasta.

Bussimatkalla aikaa kuluu kun matka katkeaa milloin auton hajoamiseen tai naapuri auton toimimattomuuden johdosta. Lentomatkailun kuvittelisi olevan lasten leikkiä mutta ei se ihan niin mene.

Ensin saavutaan kentälle. Jonotetaan ikuisuus ihan vain että kuullaan, että oma lento meneekin ihan eri paikasta, joten jonotetaan uudelleen, että päästään oikealle tiskille antamaan check in. Kentälle saavuttaessa kaikki kassit läpivalaistaan ja ystävällinen naishenkilö tekee summittaisen ruumiintarkastuksen. Sitten laukut jätetään tsekattaviksi koneeseen ja käsimatkatavaroiden kera jatketaan matkaa. Passintarkastus ja maasta ulos leimaus.

Sitten palloilua tax freessä kunnes käsimatkatavarat taas hihnalle ja läpivalaisuun. Ja sitten uusi ruumiintarkastus. Ja sen jälkeen käsimatkatavaroiden täydellinen läpikäynti, jokaista pientä pussukkaa myöten kaikki taskut ja sopet avataan ja tutkitaan ja ihmetellään. Sitten leima yhteen kohtaan ja matka jatkuu.

Lento on noin tunnin jäljessä lähtöajastaan kun portti aukeaa. Ensin paikalle kuulutetaan kaikki naiset sillä vuorossa on jälleen ruumiin tarkastus. Sitten bussilla sadan metrin matka lentokoneelle. Ja jotta nyt vielä varmistettaisiin ettei kenelläkään ole mukanaan pommia tai muuta asetta, kassit aukaistaan jokaista taskua myöten vielä kerran. Ja yllätys yllätys, tehdään käsikopelo ruumiintarkastus. Sitten pääsee koneeseen.

Missä ihmeen välissä kukaan terroristikaan ehtisi laittaa taskun pohjalle mitään?

Terroristeja pelkää myös Kolkatan poliisi jonka käskystä kaikki hotelliin majoittuvat valokuvataan ja tiedot laitetaan poliisin ylläpitämään tietokantaan. Samoin toimii nettipaikka jossa sormenjäljen perusteella tietoni parin vuoden takaa yhä löytyivät.

Nyt kuumassa Kolkatassa. Kuumuus ja kosteus verottavat. Iho kutisee ja haisee ja on tahmea kuin mikä. Suihkun jälkeen viidessä ,minuutissa olisi valmis uuteen. Nukkuminen on katkonaista. Mutta nämä tutut homeen, curryn ja hien hajut, taksin tööttäys ja painostava ilma ovat oi niin tuttuja kahdelta viime kesältä. Täällä nyt pari päivää ja sitten etelä intiaan jonne ystävällinen setä lipputiskin takana myi liput alennuksella, josta en ollut koskaan kuullutkaan sillä hän ei ollut bisnes mies vaan halusi auttaa turisteja :) (ei hätää, oli ihan virallinen juna-aseman lippumyymälä ja ihan virallinen lippu.)