Koti joka harvoin lepää

Kun aamulla herään kukonlauluun on kotitalo jo ollut hereillä aikaa sitten. Avoimesta ikkunasta kuuluu kukkopojan ohella rivakkaa lakaisuääntä kun hiekkapolkua puhdistetaan. Myös portin takainen asfaltti on oman talon kohdalta lakaistava ja kasteltava ja siihen piirretään valkoisella jauheella kollam-kuvio.

Samaan aikaan keittiö sihisee ja pihisee kun aamupala perunat jo maustuvat ja mahdollisesti riisi kiehuu lounasta varten. Vihanneksia on jo pilkottu ja nopeasti jossain välissä kiehautetaan maito myöhään heränneen teetä varten. Lisää vihannestenpilkkomista, lotrausta pyykkien kanssa ja lattioiden lakaisua joka toinen minuutti keittiössä.

Tuntuu ettei kotitalo täällä koskaan nuku. On lakaistava ja pestävä lattiat pari kertaa päivässä. On siivottava se pihatie ainakin kerran. jos ei kaksi, oli miten kiire tahansa minnekin lähteä. On kokattava jokaista ateriaa tuntikaupalla, sillä kaikki kolme päivän ateriaa ovat lämpimiä ruokalajeja.

Ruokaa on aina paljon. Eräänäkin päivänä oli aikaa niin vähän että riisi meinasi jäädä keittämättä, aamiaiselta oli kuitenkin jäänyt valtava kipollinen "idlejä" joten ehdotin josko syötäisiin nämä lounaalla kastikkeiden ja paistettujen vihannesten kera joita oli jo valmiina. JA nöin päätettiin mutta ruokailun aikana voivotteli perheen äiti kuinka tämä ateria ei nyt ole kunnollinen kun ei ole riisiä. Ja kuinka hän koko olevansa huono emäntä kun ei ehtinyt valmistaa kunnolista lounasta (ja siis ainoa elementti joka puuttui oli se keitetty riisi).

Jos jonain aamuna emäntä vahingossa nukkuu tunnin pidempään ollaan hätää kärsimässä kun ei olekaan ehditty lakaista sitä pihapolkua. Ja kotiapulaisille raivotaan jos nämä on tunnin myöhässä kun KAIKKI on silloin myöhässä.

Jeenan lapsenhoitaja otti lopputilin ja nyt "Jeenalla ei ole ketään auttamassa". Siitä lauseesta unohtui vaan että kyllä siellä joka aamu joku kokkaa ja iltapäivisin ainakin viitenä päivänä viikossa joku käy siivoamassa. Mutta "Jeena raukka jotuu yksin hoitamaan kahta lasta" Jotka kyllä käyvät päivisin koulussa ja Jeenallakin on työ jota hän voi tehdä kotoa käsin. Selitä siinä sitten että harvalla Suomalaisella on ketään kotona auttamassa, siivoukset, kokkaukset ja lastenhoito vaan sujuvat siinä työn ohella kun niiden vain on sujuttava.

Koti joka ei lepää kuin muutaman tunnin yössä. Muuten koko ajan riittää puuhaa. On vaikea ajatella että Suomalaiskodin äidin maailma kaatuisi jos se siivous kerran jäisi välistä (vaikka siitä omassakin työssä saa aina kerran viikkoon taistella, ja oma koti on aina kun hävityksen kauhistus). Tai että kukaan äiti jaksaisi aamusta iltaan, päivästä toiseen, kokata kokonaisia aterioita. Etteikö joskus sorruttaisi helpompaan vaihtoehtoon tai noutoruokaan.

Ei ihme, että monella naisella on uni- ja terveysongelmia jo nuorella iällä kun koti on pidettävä putipuhtaana ja miehen nenän edessä on tiettyjen ruokalajien oltava tietyllä kellon lyömällä. Vaikka tässä meidän perheessä on jos jonkin sortin apulaista, puuhaa Ritamakin koko ajan jotain. Ihmettelen monasti, että eikö joskus voisi ottaa vähän iisimmin ja olen koittanut sanoakin siitä, mutta vastaukseksi saa vain hymyn ja lausahduksen "niin" ja taas mennään luuta tanassa kun unohti lakaista se perimmäinen vessa.

ja niin. Ps. EI. Minun ei anneta auttaa. Hyvä että saan omat vaatteeni pestä. Tai joskus kuoria sipulin tai pilkkoa porkkanan kun on tosi kiire.