Hei vaan Shalom!

Aika oli taas nostaa kytkinta ja suunnata muille maille vierahille. Shalomin koululla sovitut 7 viikkoa open hommia saivat siis riittaa. Tavallaan oli haikeaa, tavallaan olin kuitenkin jo ihan valmis lahtemaan. Vaikka koulun tytot jaksavat yha ihastuttaa, on olo etenkin iltaisin melko yksinainen mukavasta perheesta huolimatta. Madurai ei kaupunkina tarjoa suuria. Harmittavasti suurin osa mukavista ihmisista , ei juuri osaa englantia, joten keskustelut jaavat lyhyiksi. no, pian saa taas puhua palpattaa tuttujen kanssa niin etta omaa rauhaa on vaikea loytaa.

Koulu kehittyy ja vahvistuu koko ajan. Joten huolestunut en ole sen tulevaisuudesta. Amutha opettaja on kahdenvuoden takaisesta hiljaisesta ja tiukasta olemuksestaan muuttunut valloittavaksi persoonaksi joka vitsailee, leikkii ja tanssii oppilaiden kanssa. Lapset nauttivat hanen seurastaan huomattavasti enemman kuin ennen ja ovat innoissaan kun opettajakin uskaltaa lahtea mukaan pallopeliin ja tanssinpyorteisiin. Latha-avustaja on kuten ennenkin hiljainen mutta ymmartavainen ja osaa huolenpidon.

Ja voi niita lapsukaisia. Seitseman viikon aikana ryhmarama kasvoi kolmella kun mukaan tulivat MathiMani, Alagu seka Sharon. Etenkin Alagu teki suuren vaikutuksen. tama vasta 7-vuotias pikkuneiti kavi aikanansa pari vuotta leikki- ja esikoulua ihan tavallisella paikallisella ala-asteella kunnes ekaluokalle pyrkiessa rehtori totesikin etta ei me tata tyttoa tanne huolita, se kuuluu erityiskouluun. pari vuotta tytto oli vain kotona aidin ja pikkuveljen kanssa kunnes lopulta eras Ritaman tuttu kertoi perheelle Shalomista. Alagu osaa aakkoset englanniksi ja jonkun verran tamiliksikin. Numerotkin tulee englannksi paperille ihan oikein pain. Tyton puhetaito ei ole kovin kehittynyt ja toinen puoli kroppaa (oikea kasi ja jalka) linkkaavat jossain maarin. Neiti kuitenkin oppii hurjaa vauhtia, joten tuntuu, etta ehkapa joku paiva tytto voisi viela liittya ihan peruskoululaisten riveihin. Alagu hymyilee ja nauraa aina, ja kaikelle. Enkeli!

Moni Shalomin tytto tuntui kasvavan henkisesti, jo taman kahden kuukauden aikana jonka koululla vietin, silmissa. Kasturin ja Anitan tanssi tuo hymyn huulille ja jo isoksi tytoksi itsensa kokeva 22-vuotias Saranya innostui keinumisesta niin paljon, ettei meinannut pienemmille tilaa tulla. Ganga auttaa aina pienempiansa ja avustaa Lathaa siivouksessa. Pikkuinen Subashri ei juuri kirjoittamisesta perusta mutta jos kyseessa on avustaminen vaikkapa tuolien jarjestelyssa tai taululiitujen noutamisessa han sen ilomielella nauraen tekee. Sharon saapui koululle vasta kolme paivaa ennen lahtoani, ja oli ensimmaisena paivana hyvin ujo ja vetaytyvainen eika puhua pukahtanut. Mutta jo kolmantena paivana tytto juoksi paa kolmanetana jalkana siina missa muutkin leikin pyorteissa ja naureskeli ja jutteli omalla kielellaan.

Jokaisen neidin itseluottamus kohoaa koko ajan. Viimeisena paivanani pidimme vanhempain tapaamisen jonne lahes kaikkien aidit saapuivat. Ja kukin heista kiitteli siita, miten iloisia lapset ovat koulun aloitettuaan. Alagu oli lauantaina ja sunnuntainakin ollut pakkaamassa reppua lahteakseen kouluun ja itku paasi kun kuuli sen olevan kiinni. Ja joukko kasvaa. Olen ollut vasta viikon poissa, mutta jo nyt nelja uutta oppilasta on yllattaen aloittanut ja yksi uusi opettaja palkattu. Rahaahan ei juuri ole mutta luottamus tulevaan on suuri.

Pian Shalom muuttaa uusin tiloihin kaupungin laitamille, isoon laventelin ja kellankirjavaan taloon jossa riittaa tilaa kaikelle toiminnalle. On jooga/tanssisali, on majoitustilaa ja luokkahuoneita ja takapihalla tilaa kahdelle lehmalle jotka nekin ovat tulossa uusimman opettajan vanhempien mukana jotka ovat muuttamassa koulurakennukselle huoltajiksi hekin. Nyt ongelmana on vain se, etta rahaa pitaisi loytya jostain koulubussin ja luotettavan kuskin saamiseksi. Moni oppilas kun asuu nykyisen koulun laheisyydessa ja kavelee mutta tulevalle rakennukselle matkaa on kymmenen kilometria. Mutta kuten sanottu, kun tulevaisuuteen luotetaan varamasti unelmat saavutetaan joku lahjoittaa riittavasti, etta koulu voi jatkaa toimintaansa.

Hyvilla mielin siis jatan Shalomin taas taakseni, hyvin he homman hoitavat. Valilla tuntuu, ettei paljon kannata vinkkeja antaa kun ei niita sitten kuitenkaan toteen laiteta (lienevat liian outoja Intialaiseen koulukaytantoon). Joten annetaan heidan hoitaa tyonsa niinkuin itse kokevat parhaaksi. Hyvinhan ne lapset voivat, ja oppivatkin paljon.

Minun matkani jatkuu pienen rantaloman jalkeen oi niin sateiseen Kolkataan ja sielta Nepaliin jossa protestit taas nostavat mellakoita kun eivat saa valittua uutta paaministeria.