Naisia, monenlaisia

Naisia, on täälläkin monenlaisia. Olen tavannut heitä laidasta laitaan.

Ja parhaiten on mieleen jäänet ne, joiden kohdalla tulee miettineeksi, että entäs jos, olisin syntynyt tuohon elämään. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuu.

Koulun apuopen, ja käsityövastaavan Lathan elämä on pikkuhiljaa helpottunut taloudellisesti, mutta henkisesti ja fyysisesti ei juurikaan. Latha elää kahden huoneen asunnossa kahden jo opiskelunsa päättäneen parikymppisen lapsensa, rekkakuski miehensä (joka on kotona satunnaisesti) sekä anoppinsa kanssa. Asunnon hinta on 2400 rupiaa, tuplat siihen verrattuna mitä ennen. Lathan molemmat lapset käyvät nyt töissä. Tytär tienaa 3500 rupiaa kuussa tietokonehommissa ja poika vähän vähemmän. Tytär lähtee töihin tietokoneen ääreen jo ennen aamu kuutta, joten äidin on noustava jo ennen tätä valmistamaan ruokaa niin aamupalaksi kuin lounaaksi jotta tytär voi sen mukaansa ottaa. 9.30 hän tulee koululle jossa päivä päättyy yleensä noin viideltä, mutta toisinaan vasta kuudelta jos Ritama määrää tälle lisää hommia. Palkkaa Latha saa noin 2000 rupiaa kuussa. Kotiin palattua odottaa siivous, illallisen valmistaminen ja muu, sillä tytär on liian väsynyt istuttuaan tietokoneen ääressä koko päivän, ja miehethän nyt eivät luutaan ja kauhaan täällä koske. Monasti vasta neljänkympin ylittänyt Latha valittaa selkä ja silmä kipuja sekä väsymystä. Ja enpä yhtään häntä siitä syytä.

Koulun opettaja Amutha naitettiin jo 14-vuotiaana nyt jo edesmenneelle miehelleen. 16-vuotiaana hänestä tuli äiti ja 18-vuotiaana lapsia oli jo kaksi. Amutha oli naimisiin mennessään koulussa, mutta joutui sen kesken jättämään perheenhoidon tullessa päätoimeksi. Myöhemmin, lasten jo kasvettua Amutha opiskeli vuoden erityisopetusta ja päätyi lopulta Shalomiin töihin. Kaksi vuotta sitten Amutha oli vielä vakava ja hiljainen nainen, joka kellon lyödessä 15.30 pakkasi kassinsa ja lähti kotiin. Nyt Amutha leikkii ja pelaa ja vitsailee lasten kanssa, jää ylimääräiseksi ajaksi jos tarve niin vaatii mielellään, ja keksii uusia opetusmetodeja. Amutha kertoo kuinka hän tuntee nyt elävänsä kuin toista mahdollisuutta, toista elämää johon hänellä ei ollut mahdollisuutta kun oli pidettävä huolta perheestä niin nuorena. Hän kokee omien lastensa nyt jo kasvettua aikuisiksi, että Shalomissa hänellä on nyt monta uuttta lasta ja hän nauttii näiden lasten kasvattamisesta.

Sitten on ne surulliset tapaukset. Kaliani. Perheen kokki, joka jo pari vuotta sitten tuli ruokaa laittamaan, ja hoiti hommansa hyvin, elää väkivaltaisessa avioliitossa itseään 17 vuotta vanhemman miehen kanssa. Kaliani on miehen toinen vaimo, ja edellisestä liitosta lapsia on neljä tai viisi. Omia lapsia ei ole kuin yksi. Mies on täysi alkoholisti, joka ei missään nimessä hyväksy vaimonsa töissä käymistä tässä talossa. Lähes kahteen vuoteen Kaliani ei ollutkaan tullut töihin, mutta yllättäen pari viikkoa sitten hän ilmestyi taas, salaa mieheltään. Joinain päivinä Kaliania ei näkynyt, sillä mies oli syystä tai toisesta jättänyt menemättä omiin töihinsä. Tänään aamulla Kaliani tuli, mutta lähdettyään hakemaan torilta leipää ja kananmunia hän ei enää palannut. TAvarat hän lähetti jonkun mukana talolle. Ruoat hän lähetti naapurillemme, joka kertoi että Kalianin mies oli tullut tiellä tätä vastaan ja pakottanut takaisin kotiin. Illalla eräs koulumme oppilaista tuli tuomaan viestin ja puhelinnumeron. Tuonne soittamalla selvisi, että Kalianin mies oli hajottanut koko heidän kotinsa irtaimiston ja pahoinpidellyt vaimoaan pitkään. Ilmeisesti Kaliani oli lopulta lähtenyt pakoon ja toivoi että Ritaman luota löytyisi paikka jonne tulla. Mies on kuitenkin ennekin tullut tälle talolle riehumaan ja syyttämään Ritamaa siitä, että hänen vaimonsa lähtee pois miehensä luota. Ja siitä että tässä talossa on vaimolle tarjottu töitä. Kaliani ei tänne ainakaan toistaiseksi ole saapunut. Mutta illalla kun asiaa puimme yhdessä Ritaman, miehensä Davidin ja Davidille töitä tekevän, vahvasti naisasia naisen, Shantin kanssa, alkoi ulkoa kuulua lasin helinää. Kalianin mies heitteli lasisia viinapulloja portille ja lähti karkuun. Parinkymmenen minuutin kuluttua tämä saapui ilmeisesti uudelleen ja heitteli uusia pulloja. Sen pidemmälle mies ei sentään toistaiseksi ole mennyt, mutta ulkona istuu vahtijoukko dottamassa, valmiina soittamaan poliisille. Kalianin turvana on sentään parikymppinen poikansa, joka kuulema asettuu ennemmin äitinsä kuin isänsä puolelle.

Samansuuntaisessa tapauksessa, elää eräs opiskelunsa vasta päättänyt nainen, Pondicherry. Pondi oli joutunut nuorena naimisiin, kesken opintojensa, saanut kaksi lasta, ja eli hyvin väkivaltaisessa ja alistavassa liitossa. Miehen käytöksen johdosta Pondi pakkasi tavaransa ja jätti miehen. Tämäkin mies on kuulema tullut tälle talolle riehumaan ja syyttämään siitä, että täällä ei kunnioiteta avioliiton lakeja jotka sanovat, että vaimo ei voi miestänsä jättää ja että mies on perheen pää ja päättäjä. Tämä aviomies kuitenkin vei uhkailunsa astetta pidemmälle. Eräänä päivänä hän oli mennyt sapelin kanssa Pondicherryn äidin luo ja silponut tätä. Ei kuolemaan saakka, mutta kaukana ei ollut. Mies oli paennut paikalta ja ilmeisesti oli vienyt aikaa ennen kuin tämä oli saatu kiinni. Tällä välin syyttelyt kuitenkin kohdistuivat Pondicherryyn sanoen että "mitäs jätit miehesi, sinun omaa syytäsi tämä on". Pondi asui tuona aikana Ritaman luona, tavallaan paossa tilannetta ja samalla päättämässä opintojaan. Syyttely Pondia kohtaan jatkui kunnes eräs lehti teki hänestä haastattelun. Artikkelin jälkeen Pondi kertoi, että ihmisten suhtautuminen häneen on muuttunut, ja ihmiset ymmärtävät tarinaa paljon paremmin. Nyt Pondi asuu sukulaistensa ja lastensa luona kylässä josta perhe on lähtöisin. Miehen olinpaikkaa en tiedä.

Näitä tarinoita tässä maassa riittää. On 12-vuotiaita tyttöjä jotka katoavat koulusta, ja naitetaan miehille jotka eivät vaadi niin suuria lunnaita. On kotiväkivaltaa joka naisten on vain nieltävä koska mies saa tehdä mitä huvittaa ilman rangaistusta. Viime aikoina on lehdissä kirjoiteltu paljon kunniamurhista, joita tietyissä osavaltioissa pohoisessa tapahtuu. Eräskin tyttö oli nainut rakkaudesta pojan joka on alempaa kastia kuin tytön perhe, ja niinpä perheen miehet murhasivat tytön tämän tuotua perheelle häpeää. Rikkaiden ja opiskelleiden Ritaman sukulaisten perheessä itketään sitä kun 26-vuotias tytär ei ole vielä naimisissa, ja perheessä ravaa sulhasehdokkaita joita äiti on valinnut harva se sunnuntai. Tyttö itse itkee sitä, ettei hän enää jaksa tätä rumbaa ja suunnittelee karkaavansa kauemmaksi töihin. Tytön pari vuotta nuorempi sisko on päättänyt pian etsiä itse miehensä tai ottavansa ensimmäisen joka liittoa tarjoaa, oli se mies millainen hyvänsä.

Kyllä sitä voi niin syntyä niin moneen erilaiseen elämään.