Ärsytyksiä

Piti tulla tähän paikkaan eri kirjoitus, mutta se on kesken. Tulee pienen pieni negatiivinen ärsytyskirjoitus, jonka kirjoittaminen puhdistakoot mieleni kaikista ärsytyksistä että jaksan taas ilolla eteenpäin. Seuraa lista johon koottuna asiat, jotka juuri nyt kiehuttaa:

1) Intialaiset ne ei osaa mitään asiaa ajaa rauhallisesti.

a. Bensan hinta nousi --> yleislakko (Yleislakko on ilmiselvästi mellakoiden ja mielenosoitusten lisäksi täällä suosikkikeino oman asian ajamiseksi. Homma vaan menee niin, että joku puolue yleislakosta ilmoittaa ja kaikkien on seurattava tätä käskyä tai saattavat kohdata lakkorikkureiden etisjät jotka tuhoavat elinkeinon. Monelle päivän tienesti on seuraavan päivän ruoka. Eli jos päivän aikana ei saa töitä tehdä, tai kauppaa pitää auki, ei seuraavana päivänä välttämättä ole ruokaa. Yleislakkopäivä ei siis ole todellakaan Tavallisen Taunon suosikkipäivä, vaikka he lakon syystä samaa mieltä olisivatkin.)

b. Kashmirissa joku poika kuoli , kun poliisi heitti kyynelkaasupullon (ja se räjähti) kohti mieltään osoittavaa joukkoa. Lisäksi toisena päivänä poliisi jahtasi toista poikaa joka lopulta tippui kanavaan ja hukkui. --> täysi kaaos, kivienheittelyä ja muuta ilkivaltaa jonka johdosta ulkonaliikkumiskielto jo useamman päivän. Jo ainakin 15 kuollut näiden mellakoiden takia. Poliisi vastaa mellakoihin tulittamalla. Eli sotaa puolin ja toisin.

c. Maoistijohtaja kuoli poliisin mukaan räjähdyksessä, maoistien mukaan mies tapettiin tahallaan --> kahden päivän yleislakko tietyissä osissa maata.

d. Erinäiset poliittiset ristiriidat useammassakin osavaltiossa à pommeja ja junaratojen rikkomisia, jotta junat suistuisivat raiteiltaan. Viimeksi eilen yksi, jossa 5-vuotias poika kuoli, ja aiemmin tänä vuonna yksi jossa kuoli n. 120 ihmistä. Uhkailuja siitä, että nämä tulevat jatkumaan. Tuhansien kilometrien ratoja on vaikea vahtia, niinpä vain tietyiltä alueilta, niiltä kaikkein todennäköisimmiltä pommikohteilta, on junat peruttu.

2) Se, että perheessä asuessa ei voi olla ihan oma itsensä ja kommentaan kuin pikkutyttöä

a. Jos kysytään, että otatko vielä yhden chapatin, ja vastaan että en, sanotaan että kyllä nyt ainakin kaksi vielä ja ne kaksi laitetaan lautaselle. Kyllä minä jo 31 vuotiaana tiedän, mitä vatsalaukkuni vetää.

b. Että kuulee kommentteja tyyliin: ”Ai nytkö sä peset vaatteita, iltapäivällä oisit voinut” (iltapäivällä on jo koulu auki, ja mahdollisesti vesisadetta….), ”Ai sä pesetkin hampaat vasta teen jälkeen”, ”Ai sulla on ton väriset housut ton paidan kanssa…” ”Kai sanoit kiitos isäntäväelle, kai keskustelit sen ja sen kanssa”

c. Asioiden suoraansanominen ärsyttää, vaikka se hyväksi ehkä onkin. ”Miten toi on niin lihava”, ”Miten toi ei ole vielä naimisissa”, ”Miten tolla on tommonen reikä huulessa”, ”Miten tolla on tommonen tukka”. Se ja jatkuva tuijotus, vaikka niihin tottuu niin joskus ne vaan alkavat ärsyttää ja haluaisi kadota massaan jota kukaan ei tiiraa eikä ihmettele.

d. Se, että sanotaan että nyt mennään sinne ja sinne, ja lopulta mennään vain yhteen paikkaan jossa allekirjoittaneella ei oikeastaan olisi mitään virkaa olla, koska kaikki keskustelu käydään vain paikallisella kielellä, ja lopulta se syy jonka takia allekirjoittanut lähti mukaan ei toteudukaan syystä tai toisesta. Yleensä syystä jota ei edes kerrota.

e. Edelliseen liittyen harmittaa kun kaikki keskustelut käydään paikallisella, ja käännöstä saa tivata joka välissä. Joskus keskusteluja käydään jopa allekirjoittaneesta ilman, että kerrotaan mistä on kyse. ”Opettajien kokouksessa” tietenkiin keskustellaan paikallisella koska opettajat eivät juuri englantia osaa, mutta päätöksiä ei läheskään aina muisteta kertoa allekirjoittaneelle ja ne selviävät sitten joskus. JA jos muutoksia tulee, ei niitä kukaan muista englanniksi ääneen sanoa ja sitten vaan ihmetellään että hei mikset ole täällä. No ettepä kertoneet että pitäisi olla. Niin.

3) Kun pikkulapset itkee niin äidit antaa kaiken periksi että lapsi hiljenisi (ja ei näin ollen aiheuta noloa tilannetta). En ole äiti, ja ymmärrän että joskus se on vaan helpompi mutta kun se tapahtuu JOKA kerta, niin minulla vähän palaa hihat. ”Okei anna toi suklaa pala siskollesi niin ostan sulle isomman myöhemmin” (se suklaapala oli alunperinkin siskon ja isosisko vaan vei sen syötyään omansa” ”Okei, pidä vaan siskon uusia kenkiä, ostetaan siskolle toiset kun kerta tykkäät näistä” (sisko itkee naama punaisena vieressä, kun isosisko vei uudet sandaalit, vaikka isosiskokin oli saanut uudet kengät, tykkäsikin vaan lopulta pikkusiskon kengistä enemmän). Samaa itkuraivari tekniikkaa käyttää intian siskoni, down-syndroomainen Sujatha, 27v, omaan äitiinsä ja saa kaiken periksi.

Oli tästä hyötyä. En enää muista loppuja ärsytyksen aiheita, eikä edellisetkään enää niin paljoa ärsytä. Paitsi noi väkivaltaisuudet.

Ps. Yksi juttu vielä ärsyttää. Se että jo kolmista rintaliiveistä on mennyt kaarituki. Ja täällä ei löydy hyviä rintsikoita. Kunhan saan osoitteen niin tilaus lähtee tulemaan, äippä.