Poropaistia ja vappumarsseja

Päivät Kathmandussa vierivät omaan tahtiinsa. Tutuilla kaduilla ja kulmilla pyöritään. Aamukahvit Gaiassa niin kuin ennenkin, teetä ja nuudeleita Kishanin kanssa Namao Buddhassa ja illalla dahl bhatia tai silloin tällöin jotain hintavampaa vanhoissa hyväksi todetuissa paikoissa. Välillä kuljetaan kujia ja katuja pitkin kierrellen. Katupojatkin on tullut tervehdittyä ja kyllä nuo liimahuurunsa takaa osa vielä minutkin tunnisti. Sen verran pitkiä aikoja tuli kulmilla heidän kanssaan istuttua.

Eilen teimme retken Heidin ja Manojin kanssa Katmandun laitamille vuorenrinteeseen jossa saksalaisten rahoittamalla lastenkodilla, Kinderhausilla, vapaaehtoilee suomalaispariskunta. Retki osoittautui melkoiseksi seikkailuksi. Tarkoituksena oli lähteä liikkeelle jo hyvissä ajoin, mutta lopulta olimme minibussin kyydissä vasta neljän aikaa iltapäivällä. Taivas oli uhkaavan tumma ja viima kävi, sade tulossa. Juuri kun pääsimme sisään bussiin rankkasade alkoikin. Olimme kiitollisia ajoituksesta, ettemme kastuneet. Mutta mutta, mehän olemme siis Nepalissa. Ei aikaakaan kun aloin tuntea selässäni vesivanan. Istuimme takapenkeillä, ja kas kummaa ei auton takaovessa ollut lainkaan tiivisteitä. Niinpä sade iloisesti lorotteli sisään ja meidän selkäämme. Eräs ystävällinen naishenkilö edestämme antoi hieman risaisen sateenvarjon suojaksemme ja siellä istuimme turvallisesti sisällä autossa sateenvarjon alla sadetta paossa. Asia ei kyllä tuntunut huvittavan läheskään yhtä paljoa paikallisia kuin meitä Suomineitoja.

Matkaa oli hurjat 10 kilometriä ja perille päästiin jo 1,5 tunnin kuluttua sillä auto tietenkin jumiutui liikenneruuhkiin. Vuorenrinteessä olevalle talolle kipusimme Manojin opastamana hieman kiertopolkua, ei tosin oiko-sellaista. Peltojen halki pääsimme kuitenkin perille vuorenrinteen pieneen kotiin jonka alapuolella 60 lapsen lastenkoti sijaitsi. Ilma oli huomattavasti viileämpi kuin alhaalla isossa kaupungissa, pitkähihaista paitaa tuli ikävä vaikka päivälämpötila olikin ollut +31 c. Isäntäpari kokkasi Manojille maistiaisiksi suomesta saamaansa poronlihaa ja perunamuusia puolukkahillolla. Jälkiruoaksi salmiakkia, samalla kun me ihastelimme hiljaisuutta ympärillä sateen ropistessa terassin kattoon. Ruoka maistui ja viileä ilma teki hyvää kaupungin pölyn ja kuumuuden jälkeen.

Illan pimetessä sade jatkoi ropinaansa. Pohdimme jo yöksi jäämistä kun kylmyys ei kovin houkuttanut lähtemään talsimaan polkuja pitkin mutaisessa maastossa kohti kylän keskustaa josta taksin voisi napata. Isäntäparilla sattui kuitenkin olemaan tallessa paikallisen taksikuskin puhelinnumero ja hetken aikaa puhelimessa Nepaliksi asiaa selviteltyään Manoj sai kuskin suostumaan vielä ilta-aikaan viemään meidät keskustaan. Taksia ei kuitenkaan kuulunut. soittelimme sen perään ja kuski pyysi josko voimme hiukan matkaa kulkea tietä alaspäin. Kun lopulta löysimme taksin, oli se jumittunut mutaan joksi hiekka tie oli muuttunut kovan sateen johdosta. Manoj urheasti avusti kuskiparkaa ja auto nousikin mutavellistä. Seuraavana ongelmana oli puhjennut rengas joka tosin yllättävän nopeasti vaihtui uuteen minun toimiessa valonheittimenä. Lopulta pääsimme matkaan ja vain parin pienen pysähdyksen jälkeen yllättävän nopeasti illan myötä tyhjentyneitä katuja pitkin kotiin lämpimään.

Tämä päivä onkin mennyt päivitellessä uutisia. Tänään työväenpäivänä on mielenosoituksia ja sen jälkeen alkaa lakko jonka kestosta ei voi tietää. Puoli päivää, kaksi päivää, viikko...kukaan ei tiedä. Maoistit sanoo että niin kauan että vatmuksiin suostutaan ja muut sanoo että sitten armeija tulee kehiin jos eivät luovuta... Siis Nepal. En ole ehtinyt olla täällä edes viikkoa ja jo lakkoillaan. Banda (lakko) päivinä yleensä niin meluisa ja savuisa Katmandu on tyhjää täynnä ja joka puoti ja ravintola kiinni. No onnekseni kuulin tänään että a) hotellilta riittänee meille ruokaa joksikin aikaa ja b) hotellin omistaja juuri kertoi minulle naapurissa olevan hienon hotellin langattoman nettiyhteyden salasanan joten pääsen päivittelemään tänne omastakin huoneesta. Eläköön kannettava tietokone. Huoneessa odottaa myös säkillinen pähkinöitä ja keksejä, kasa laittomia elokuvakopioita ja vesipullo arsenaali joten olkaa hyvä vaan ja lakkoilkaa. Kunhan ette tapa toisianne. Lakon syynä lienee sama vanha tuttu, pääministerin pitäisi erota että saisimme taas uuden hallituksen. Ja sen pe.rustuslain. Eiköhän sitä juuri vuosi sitten täällä ollessani pohdittu, ja samasta syystä lakkoiltu

Että näin meillä meillä Nepalissa vappuillaan. Mites teillä?