Päivät kuluvat

Päivät Nepalissa juoksevat kuin parhain ravuri Vermon kentällä. En tosin ole kkoskaan siellä ole ollut, mutta arvelen vauhdin olevan yhtä kova. Tuntuu että juuri oli maanantai kun onkin jo viikonloppu ja sitten maanantai. Siitä asti kun Intiasta kotiin Nepaliin saavuin, on vaan menty ja viiletetty.

Ystäväni Heidi ja nepalilainen miehensä (myöskin kaverini) Manoj saapuivat kuukauden talvilomalle. Heidän kanssaan aika kului siivillä. Juoruja Suomesta ja Nepalista vaihdettiin, ja tuli istuttua tuntikausia Gaia kahvilassa, josta on muodostunut yksi kantapaikoista, ehkäpä juuri siksi että sieltä saa kahvia joka ei ole pikaversiota eikä Nestleä.

Suunnitelmani vapaaehtoistöistä saivat taas siirtyä kun lomailimme viitisen päivää Pokharassa. Tosin matkalla sinne ja takaisin teimme vähän hyvääkin. Kishan oli Intiassa oloni aikana tavannut Sveitsiläisen naisen, jolle oli kertonut tarinoita elämästään ja kotikylästään. Niinpä tuo nainen, ihan vain puheiden perusteella oli luottanut niin paljon kishaniin että lahjoitti rahaa jolla auttaa Gandharboja niin kuin Kishan itse parhaaksi näkee. Kylällä nämä rahat laitettiin tuulemaan. Erään perheen kotitalo, joka on rakennettu vain bambusta, korjattiin. Aamuvarhaisella marssimme ”viidakkoon” ja kotikylän miehen kaatoivat bambua sellaista tahtia että meinasivat pari kertaa jäädä itsekin alle. PUU KAATUU ei kuulunut sanavarastoon vaan jämerän bambun rungon jo tullessa alas kiljahdettiin kaiketi että hui se tuleekin päälle. Ja sitten rungot kannettiin itse rakennuspaikalle. Tähän saimme sentään mekin heiveröiset valkeat naiset osallistua. Ja painavia muuten olivat. Sai sitä vähän hengähtää niiden parin rungon välillä jotka me ehdimme kuljettaa. Sitten pojat enemmän ja vähemmän ammattitaitoisesti hakkasivat ja sovittelivat rungon paloja seiniin ja lopulta komeuden päälle roiskittiin mutaa, jota valmistamaan palkattiin pari nuorempaa poikaa (kaiva kuoppa, hae vettä, heitä hiekka sinne ja jaloilla kuopassa polkien tulee mutaa).

Talon lisäksi olimme ostaneet muutaman talvitakin niiden perheiden lapsille joilla ei niihin ole ollut varaa. Talvi voi olla etenkin iltaisin hyvinkin kylmä näillä leveysasteilla vaikka miinuksille ei päästäisikään eikä lunta näy kun Himalajan huipuilla kaukaisuudessa. 60 kiloa riisiä jaettiin perheisiin joissa eniten ruoan puutetta on. Aamulla vielä jokainen koululainen ja muutama koululaisen pikkusisko ja –veli sai vielä uusia muistikirjoja ja kyniä jotta tulevaisuudessa saamme todella fiksuja ja kouluttautuneita Gandharboja.

Pokharassa sen sijaan otettiin rennosti. Jos nyt ei lasketa mukaan sitä, että taksimatkasimme korkealle Sarangotiin, josta näkee kirkkaana päivänä pitkän rivin Himalajaa. Menomatka ei juuri rasittanut mutta takaisin päätiime kulkea jalan. Yhtä alamäkeä, melko jyrkkääkin välillä. saimme kiemurella yli kaksi tuntia. Kyllä tuntui pohkeissa seuraavana päivänä. Ei olisi kyllä ylöskipuaminen varmaan onnistunut. Muuten Pokhara tarjosi loistavaa ruokaa (kuten Paistettua kalaa, Kasvispitsaa ja suklaakakkua), kuppi tolkulla herkullista cappucinoa, polkuveneilyä Pokharan järvellä ja ostoshetkiä Heidin kanssa. Ei varmaan enempää voi ihminen rentoutua. Sääkin oli mitä mahtavin, kevät auringon paistaessa.

Mutta jopas sitten palattua tulikin aktiivinen vaihde päälle. Palkkasin nimittäin itselleni Heidin suosituksesta Nepalin kielen opettajan. Opettajan nimi ei meille Suomalaisille ole kaikkein imartelevin. Muna. Muna on kuitenkin mitä herttaisin nepalilainen nainen, joka 36 ikävuoteensa mennessä ei ole vielä mennyt naimisiin mutta kielikoulu on hänen oma bisneksensä. Rohkea ja erilainen nainen. Harva tuon ikäinen on voinut mitenkään välttyä avioliitolta ja lapsilta. Bisneksessäkään harvoin naisia kohtaa. Vakipaikkamme Namobuddhan täyttää iltaisin joukko paikallisia bisnesMIEHIÄ. Olemme monta kertaa yrittäneet sanoa, että olisi mukava tavata heidän vaimojaan tai tavata bisnesnaisia, mutta se tuntuu olevan vieras konsepti. Naiset ovat kotona ja kokkaavat lapset helmoissaan ja miehet juovat viskiä ja syövät momoja ja keskustelevat bisneksestä (tai vieraista naisista?) kaupungissa kunnes palaavat kotiin vaimon dahl bhatin pariin. Muutamia itsenäisempiä naisia olen tavannut. Heistä vaikka seuraavassa tekstissä.