Pyhien Juhlien Kansa.

Nepal on, hindumaana, tuhansien juhlien maa. Hinduilla kun on omat menonsa kullekin jumalalle, ja perinteitä riittää. Viimeisimpänä vietimme värien juhlaa, Holia. Pari vuotta sitten kirjoitin pidemmän tarinan Holista. Se löytynee täältä.

Juhlien aikaan täällä ollaan yhtä kansaa. Etenkin holin kaltaisia juhlia taitavat viettää muutkin kuin hindut. Jokaisen talon katolla nimittäin seisoi armeija vauvast vaariin vesi-ilmapallo pommeineen ja värijauheineen toivottamassa Hyvää Holia viattomien ohikulkijoiden niskaan. Oma päiväni oli huomattavasti parin vuoden takaista holia hiljaisempi, sillä aamulla uni maistui. Kävelimme kuitenkin Kishanin kanssa pitkin lähiöitä ja saimme osamme vedestä ja väreistä. Hopean-punakeltaviolettikirjavainen naamani oli kovin kaunis. Iltapäivää vietimme kaverimme Shivan kotitalon katolla vesipommeja heitellen ja Shivan vaimon maittavaa lounasta nauttien. Aurinko lämmitti, eikä jatkuva kastuminen juuri haitannut kun viidessä minuutissa olimme taasen kuivia. Koko kansa on mukana tässä juhlassa. Suurin osa viettää sitä kotona läheisten kanssa ja välillä kadut täyttyvät joukoista vesisotivia ryhmiä.

Muutamaa viikkoa ennen maassa juhlittiin Shivaratri-iltaa. Tuolloinkin kikilla on samat perinteet. Kathmandussa se tarkoittaa sitä, että kokoonnutaan Shivatemppelille, Pasupathinathille hakemaan siunauksia ja rukoilemaan. Samaiselle temppelille vaeltaa suuri joukko pyhiä miehiä ympräri Nepalin ja Intiastakin saakka. Shivaratrin erikoisuus on, että marihuanan polttaminen on sallittua, sillä uskotaan Shivan aikanaan nauttineen tästä luonnontuotteesta enemmänkin. Temppelillä jono kiemurteli taas pitkänä ja hitaana mutta onneksi mukanamme ollut Kishan osaa matkaoppaan tavoin johdatella valkonaamat (minä, Chris sekä romanialainen Alex sekä Intialainen Kris) jonojen ohi totemalla kaikille vartijoille ja poliiseille "Turist mancheharu aunchhan....turisteja tulossa". Turistit pääsivät kuin pääsivätkin sujuvasti sisälle temppelin alueelle. Vaikkakaan itse temppelin pyhintä ei ei-hinduna pääse näkemään. Babojen kanssa istuskelu kuitenkin vei aikamme, samoin kuin kynttilöiden ja tanssiesitysten tutkiskelu. eräs pyhistä miehistä kai tahtoi minusta vaimon itselleen, sillä tuo rastapää istui vieressäni ja tuijotti ja hymyili ainakin 45 minuuttia koittaen kovasti saada minua mukaansa ilman ystäviäni ja taisi häntä harmittaa kun en mukaansa lähtenyt. Kulkiessamme hän vähän väliä tuli nykimään hihasta että tules tänne tules tänne. En nyt kuitenkaan pyhän miehen morsiammeksi ryhtynyt. Vaikkakin kaksi vuotta sitten samaisella paikalla Shivalta toisen pyhän miehen käskystä hyvää aviomiestä rukoilin, en usko että tämä herra Shivan lähettiläs kuitenkaan oli...

Monen juhlan aikaan lähdetään kotiin kyliin. On todella tärkeää että esimerkiksi viime vuoden lopulla juhlittujen Dashainin ja Tiharin aikaan ollaan yhdessä. Perinteiden kunnioittaminen on tärkeää. Juhlivatpa monet intialaiset ja nepalilaiset maailmalla missä tahansa ollessaan näitä juhlia. Suomessakin kuulin holijuhlan järjestettäneen.

Suomessa ainakin on monilta jo perinteet jääneet, eikä juhlat yhdistä kansaa juuri muuten kuin että vapaa päivät on kaikilla samat. Ehkä vappu on sellainen kun monet kokoontuvat kaduille ja puistoihin, mutta tuntuu, että suomessa jokaiseen juhlaan vain nykyisin kuuluu se alkoholi ja silloin hauskanpito on kuitenkin kovin erilaista. Täällä kun karnevaalitunnelmaan päästiin kaikkien mukana ollessa ihan vain puhtaasta ilosta johtuen. Perheen kanssa yhdessä oleminen ei tunnu olevan kenelekkään taakka, vaan lähinnä ollaan surullisia jos ei ole varaa ottaa osaa juhlaan. Eräs ystäväni Jeevan tekee tätä nykyä töitä Dubaissa ja eilen chatissa jutellessamme oli kovin murheissaan kun ei voinut olla mukana Holijuhlassa täällä meidän kanssamme.

Tälläiset puhtaan ilon, kansan yhdistävät, juhlat haluaisin kyllä tuoda Suomeenkin. Ehkä tuo vedenheittely maaliskuussa ei oikein onnistu mutta josko tuota voisi pari kuukautta siirtää sääolosuhteisiin vedoten. Varokaahan vaan kun tulen :)